keskiviikko 26. marraskuuta 2014

Urheilufoorumi 2014


Osallistuin Srl:n urheilufoorumiin joka pidettiinn viime lauantaina Marina Congress Centerissä Helsingissä . Tapahtuma järjestettiin neljättä kertaa ja tämän vuoden teema oli menestyksen avaimet. Olin paikalla koko päivän kuuntelemassa erilaisia luentoja ja kaikki olivat erittäin hyödyllisiä.


Ensimmäiseksi olin kuuntelemassa Hollanin esteratsastusjoukkueeen kapteenia Rob Ehrensiä. Hän kertoi kaikesta mitkä vaikuttavat menestykseen ja menestyksen tekijöistä. Hän on itse kilpaillut 27 vuotta ja sen jälkeen keskittynyt valmentautumiseen. Ehrens valmensi ensin kaksi vuotta junioreiden ja nuorten maajoukkuetta, mutta nykyään valmentaa senioreiden joukkuetta.

Ehren painotti siihen kuinka tärkeää hyvä joukkuehenki on joukkuekilpailuissa. Heikompikin joukkue, jolla on huonommat hevoset voivat pärjätä joukkuekilpailuissa jos on vahva joukkuehenki. Ehren tekee aina itse joukkuevalinnat ja päättää mihin kisoihin kukin ratsukko lähtee. Jos on kahden vaiheella kumman ratsukon hän valitsee kilpailuihin, hän ottaa sen ratsastajan joka toimii paremmin joukkueessa. Mielestäni Suomessakin pitäisi kiinnittää tähän asiaan enemmän huomiota  koska kuitenkin se henkinen osa vaikuttaa kilpailusuoritukseen todella paljon. 

Hollannin joukkue voitti tänä vuonna MM kultaa
Hollannissa on nuorille ratsastajille oma Talent-ohjelma ja liitto auttaa lahjakkaita kilparatsastajia yhteistyöhön nuorten hevosten omistajien ja kasvattajien kanssa. Heillä on myös paljon isoja sponsoreita osallisena esim pankkeja. 
 Luento oli erittäin innostava ja hollannin valmennusjärjestelmä vaikutti monipuoliselta. Tosi hienoa kun niillä on sponsoroitu liiton ohjelma jonka avulla nuori lahjakas ratsastaja voi saada käyttöönsä nuoren tasokkaan ratsun. 


 Rob Ehrensin luennon jälkeen menin kuuntelemaan Psyykkistä valmennusta. Olen joskus liiton leireillä käynyt henkisessä valmennuksessa ja sieltä saanut jotain hyödyllistä tietoa mukaani, mutta täältä oppi myös uusia asioita! 

Siellä kerrottiin että Psyykkinen valmennus on tärkeämpi mitä korkeammalle tasolle mennään. Tunnetilat vaikuttavat lihasten toimintaan ja stressi ajatteluun. Kilpailun voittaa aina paras kilpailija, ei paras ratsastaja. Puolet suorituksesta tulee korvien välistä ja paineensietokyky pitää olla hyvä. Ratsastus on psyykkisesti vaativin olympialaji koska meidän kilpailukumppanimme on täysin ennalta arvaamaton. Meillä on myös rajoitettu treenimäärä tietyn hevosen kanssa ja kilpailurutiini ei yksin riitä henkisen suoritustason kehittämiseen. 
Oma sisäinen puhe on tosi tärkeä. Jokaisesta tilanteesta pitäisi löytää hyvät asiat, epäonnistumiset jättää taakseen ja ongelmat ratkaista ennenkuin niitä tulee. Tavoitteiden asettaminen on myös tärkeää, pitää osata sanoa mitä haluaa ja asettaa riittävän korkeita tavoitteita joita kohti tekee itsevarmana töitä.


 Tämän jälkeen menin hevosen peruskunnon rakentaminen- luennolle. Siellä käsiteltiin kaikkea mikä liittyy hevosen peruskuntoon, joista osa olikin jo tuttua. 

Päivän lopuksi oli jokaiselle omalle lajille lajiseminaarit. Itse olin kuuntelemassa Esteseminaaria. Aisa Aarnio-Wihuri aloitti sen kertomalla tulevan kauden toimintasuunnitelman. Vuonna 2015 panostetaan enemmän osaamiseen eli järjestetään erilaisia klinikoita ja valmennuspäiviä.  Myös kilpailutarjontaa ja koulutusta olisi tarkoitus olla enemmän hallikaudella.



 Tämän jälkeen siellä oli saksalainen ratamestari Stefan Wirth kertomassa modernista radan rakentamisesta. Asiaa tuli paljon mys nuorten hevosten radoista ja sitä oli mielenkiintoinen kuunnella koska olen koko kauden kiertänyt nuorten hevosten luokkia. Nuorten hevosten radoissa on tärkeää säilyttää hevosen luonnollinen liike.  Nuorten hevosten pitää saada paljon hyviä kokemuksia, kilpailut ovat aina koulutusta varten.  Hevosta ei saa kuitenkaan suojella, vaan sen pitää tehdä virheitä ja nähdä uusia asioita, kuitenkin hyvällä tavalla. Uusinnat, jossa virheet ja aika ratkaisevat eivät ole nuorille hevosille hyviä koska ne saavat ne kiirehtimään. Asia joka jäi mieleeni oli, että jokaiselle nuorten hevosten ikäluokalle pitäisi olla oma rata. Suomessa meillä 5, 6 ja 7-vuotiaat hyppäävät useimmiten saman radan eri korkeudella vain ja tähän perusteluna on, että ei ole riittävästi aikaa muuttaa rataa. Tämä tarkoittaa, että joko 5-vuotiaat hyppäävät liian vaikean radan tai 7-vuotiaat liian helpon.
Wirthin mukaan ratamestarin pitäisi osata muuttaa rataa pienillä muutoksilla jotta eri-ikäisille hevosille saataisiin eri radat.

Wirth kertoi hevosurheilun muuttuneen hyvään suuntaan.
Kilpailuja ja näytöksiä on koko ajan enemmän. Mediakin on muuttunut hevosurheilussa. Tuloksia on helpompi seurata ja  tiedotteet kulkevat paremmin internetin välityksellä.  Sponsoreita on nykypäivänä enemmän ja sponsorit  haluavat  huomiota ja näkyvyyttä kisoissa. Kilpailuissa pohjat ovat parempia ja niitä osataan huoltaa paremmin. Ratsastajat ovat taitavia, hevoset on ratsastettu paremmin ja GP-luokissa näkee nuorempia hevosia.  Kilpailuissa on koko ajan suuremmat rahapalkinnot. 





 Seminaarin lopuksi Aisa Aarnio-Wihuri kävi läpi vuoden 2015  kilpailukalenteria.  Kilpailuja on tarkoitus laittaa tasaisesti koko ulkokaudelle ja ympäri maata. Päällekkäisiä kilpailuja saa pitää ja jokainen järjestä saa pitää vähintään yhdet kilpailut. Kansallisia kilpailuja on haettu noin 75 kpl. Kilpailusääntöihin on tullut muutoksia.  Rataan saa tutustua vasta sitten kun se on kokonaan valmis. Poneja saa sijoittaa luokan alkuun sekä loppuun, mutta sarjavälit poneille on muutettava aina. Yli 18-vuotiaat saavat mennä omalla vastuulla palkintojen jaon ilman kypärää.  Lopuksi oli vilkasta keskustelua uudesta kilpailujärjestelmästä.

Oliko teistä kukaan paikalla kuuntelemassa, mitkä asiat jäivät teidän mieleen? :)

tiistai 25. marraskuuta 2014

Kauden viimeiset kilpailut ja Andylle hyvästit

Taas on yksi kausi takana ja talvi edessä. Viimeiset kilpailut olivat viime sunnuntaina Tampereella. Pantsun valmennuksia on ollut paljon joten kotona olemme pääasiassa keskittyneet sileällä työskentyleen ja hepat ovat saaneet kuivilla ilmoilla maastoilla paljon.

Ensimmäiset syksyn Piian treenit olivat ypäjällä jossa olimme vain candyllä. Seuraavassa valmenuksessa kävimme vain yhtenä päivänä Pepen kanssa ja siellä otimme sen ensimmäiset pienet hypyt neljään kuukauteen. Sen jälkeen Pepen kanssa mentiin normaalisti ja alettiin pikkuhiljaa hyppäämään isompia ratojakin. Ennen hihsiä olin hyppäämässä yhtenä päivänä wisteillä Piian valmennuksessa molemmilla hevosilla. Pepe hyppäsi vähän pienemmän radan koska ja Candy teki kunnon viimeisen treenin ennen kisoja.  Candy oli vähän hermostunut ja hyppäsi huonosti esteet jotka olivat ihan kiinni seinässä tai hypättiin niin, että seinä oli suoraan esteen takana. Piia kuitenkin sanoin tämän olevan ihan normaalia nuorelle hevoselle ja minun pitää olla vain tarkempi etten itse tee siitä suurempaa juttua. Kolmoissarjat olivat myös Candylle hankalia, onhan se mennytkin niitä vasta muutaman kerran. Sisälle se tulee normaalisti mutta b-osalla se jännittyy huomatessaan, että siellä on vielä yksi este.. Onneksi talvella on aikaa harjotella :) Pepe hyppäsi tosi hyvin ja meni kaiken ongelmitta. Hirveästi sillä ei voinut tehdä koska kuntokin oli vielä tuolloin aika huono.












Helsinki International Horse Show:ssa hyppäsin vain Candyllä. Menimme torstaina ja perjantaina 6-vuotiaiden luokat. Emme jääneet yöksi koska meidän tallilta ei ollut pitkä matka jäähallille. Candy käyttäytyi tosi hyvin, vaikka tämä olikin erilainen kisapaikka. Ratsastaessa se oli kuitenkin normaalia jännittyneempi ja pelkäsi verkassa tosi paljon sitä isoa valo taulua.. Areenalla nuoret hevoset saivat käydä tutustumassa ja se varmasti auttoi monien kohdalla paljon. Torstain laatuarvostelussa Candy teki hyvän tasaisen nollaradan, jolla ei oikeastaan ollut mitään merkitystä. Pisteitä annettiin hevosen ratsastettavuudesta ja hyppy tyylistä. Ratsastettavuudesta saimme 8 johon olin tyytyväinen koska se on asia johon voin itse vaikuttaa eniten. Hyppy tyylistä saimme vain vähän päälle 6 pistettä, johon olin taas tosi pettynyt vaikka tiesin ettei Candy tee vaikutusta tuomareihin kun se on kuitenkin vielä niin keskeneräinen eikä hallitse kroppaansakkaan kunnolla. Kuitenkin hyvillä mielin lähdin perjantaina radalle koska Candy tuntui keskittyvän hyvin. Perjantaina oli sitten aikaratsastusluokka ja vähän ahnehdin ja ratsastin liikaa aikaa, jolloin saimme kaksi puomia alas. Omia virheitä olivat, olisi pitänyt ratsastaa rauhallisemmin ja tarkemmin eikä ajatella liikaa aikaa. Candy suoriutui hienosti kisoista ja olen siihen ylpeä vaikka omassa ratsastuksessa paljon parannettavaa..




Hihsin jälkeen treenit jatkuivat normaalisti ja Pepekin pääsi kaikkiin valmennuksiin mukaan. Portugalilainen Manuel joka on aiemminkin minua valmentanut kävi nuuksiossa valmentamassa muutaman kerran. Pepen kanssa keskityttiin vaan saamaan se hyvin pohkeen eteen mutta samalla että se pysyisi kasassa ja laukka mahdollisimman helposti säädettävissä. Se hyppäsi super hyvin pitkästä aikaa vähän isommankin radan.
Candynkanssa harjoiteltiin takapään tekniikkaa ja sitä tehtiin kavalettien ja isomman ristikko okserin avulla. Muutaman hypyn jälkeen Candy alkoikin tosi hyvin avaamaan takaa.
Tässä on yksi video pepen radasta puhelimestani eli laatu ei ole mitenkään hyvä.



Hallimestaruuksien meidän piti lähteä molempien kanssa, mutta mukaan lähtikin taas vain Candy. Pepen kavio oli edellisenä iltana haljennut sen verran pahasti ettei seuraavana päivänä liikkunut normaalisti. Pitkän tauon jälkeen saimme juuri sen kuntoon ja pääsin valmentautumaankin ja nämä olisivat olleet ekat kisat tauon jälkeen.. Ei huonompi tuuri voi olla. Toivottavasti sen saisi edes kuntoon ennen ensi kautta! Candy oli ratsastaessa tosi hyvä ja radallakin meni alku radan super hyvin. Viimeisellä linjalla meillä tuli sitten kaikki alas.. Candyn keskittyminen vähän herpaantui enkä saanut sitä riittävästi takaisin. Ne olivat meiän tämän kauden viimeiset kisat ja mua harmitti niin paljon kun ei saatu Pepeä kisoihin mukaan.

Andy lähti eilen Saksaan. Se myytiin sinne viime viikkolla ja sai nyt jo kyydin. Me ostettiin se sieltä 4 vuotta sitten ja nyt se pääsee takaisin sinne. Sinänsä harmi, että molemmat poneistani myytiin ulkomaille enkä pääse samallailla niitä seuraamaan, mutta andy ainakin sai tosi hyvän kodin ja siitä olen niin onnellinen :') Andy on ollut mulle aina kaikki kaikessa ja olen tosi kiitollinen että sain kilpailla sellasella opetusmestarilla mitä andy oli. Andyllä on ollut niin suuri vaikutus mun harrastukseen enkä ois ikinä kehittynyt tässä lajissa kenenkään muun kanssa samallailla. Ponia tulee niin kova ikävä! 










My love  

torstai 16. lokakuuta 2014

Tallipäivä kuvina

Jonkin aikaa sitten jo toivottiin my day kuvina yms joten ajattelin nyt kertoa kuvien kera vähän yksityiskohtaisemmin mitä kaikkea mun tallipäivään kuuluu. 

Eilen tulin vähän ennen kahta tallille ja aina ensimmäiseksi menen vaihtamaan vaatteet tai vähintään kengät. Sitten teen hepoille puurot ja jätän ne turpoamaan.


Ekana hoidin pepen ja hain sen tarhasta koska se oli iltapäivän ulkona. Normaalisti vain harjasin, laitoin suojat ja varustin sen. 








Käytiin tiellä kävelemässä alkukäynnit ja ratsastin sen kentällä vähän reilu puoli tuntia. Menin vain eteen alas kevyesti koska Pepellä oli rankka alkuviikko ja seuraavana päivänä Piian estetreenit. Se tuntuikin jo vähän väsyneeltä mutta sain sen siirtymisten, avojen ja sulkujen kautta  pehmeäksi ja aika herkäksi.



Ratsastuksen jälkeen pesen sen aina koska se hikoaa tosi paljon vaikkei tekisikkään kunnolla töitä ja sen ihoon tulee heti ihottumaa jos sitä hikeä ei pese kunnolla pois.. Samalla kun se kuivatteli niin pesin saippualla sen jalat ja rasvasin herkimmät kohdat helosanilla. Lisäksi hieroin myös Arnikaa herkästi jumiutuviin lihaksiin sekä rasvasin ja hoidin kaviot.






lopuksi se pääsi tyytyväisenä syömään :)


Seuraavana oli Candyn vuoro. Varustin sen ja lähdimme maneesiin koska meillä alkoi klo 17 Karon kouluvalmennus.




Valmennuksen tarkoituksena oli valmistella Candy hyvin seuraavan päivän estevalmennukseen ja se onnistui tosi hyvin. Aloitimme siirtymisillä askellajien sisällä ja teimme paljon avoja, sulkuja ja väistöjä. Vastalaukassa taivutukset ja sulut auttoivat hyvin minua saamaan candyä suoremmaksi kun se helposti liikkuu vähän vinosti. Lopuksi teimme paljon laukka kokoomisia jotka meni paremmin kuin yleinsän.






Loppukäynnit kävimme kävelemässä tiellä ja sen jälkeen Candy pääsi kuivattelemaan. Pesin sen jalat ja laitoin Arnikaa. Siistin myös vähän sen harjaa ja korvia.






Viimeisenä hoidin Andyn. Varustin sen ja lähdin ulos ratsastamaan. Siellä olikin jo tosi pimeää ja vaikka meillä olikin valot päällä niin kuvista tuli tosi huonoja..  Andy oli ihan normaali ja jaksoi tehdä hyvin töitä kun oli niin viileä ilmakin :)







Talliin tultuamme harjasin ponin ja laitoin sille hetkeksi kylmäsuojat. Sen jälkeen alkoi kamojen pesu. Kolmelta hevoselta niitä tulee ihan mukavasti ja siinä menee vähän aikaa :D



Kun kaikki varusteet oli puhtaat ja omilla paikoilla niin otin andyltä kylmäsuojat pois ja kävin vielä huuhtelemassa sen jalat. Lopuksi annoin hepoille puurot ja porkkanat ja kotiin pääsin lähtemään puoli yhdeksän.


Tämä on siis mun normaali päivä eli tietysti joskus ratsastan vaan yhden tai kaksi ja joskus menee ihan koko päivä kun lähdetään valmennuksiin tai kisoihin.

Kertokaa ihmeessä kaikki mielipiteet ja palautteet mitä mieltä tästä olitte! Ja millaisia postauksia haluaisitte seuraavaksi, olisiko joku tämmöinen samanlainen kisoista tai valmennuksista hyvä? :)